Aluksi puhuttiin työuupumuksesta. Puhuttiin, koska itse toin ajatusta voimakkaasti esille. Olin vain kertakaikkisen väsynyt ja palautuisin ennalleni kunhan saisin levätä. Näinhän ei asianlaita ollut, eipä ollenkaan.

Kuukauden aikana tapasin monta kertaa lääkärin sekä työterveyspsykologin. Sairaslomaa jatkettiin. En ymmärtänyt tilaani, itkin jatkuvasti enkä nukkunut vieläkään ilman unilääkeannosta, silloinkin katkonaisesti. Kävimme psykologin vastaanotolla myös mieheni kanssa, ja se oli hyvä kokemus- ainakin mieheni pääsi jollain tavalla kartalle siitä missä minun kanssani oltiin menossa.

Vuoden viimeisenä päivänä menin psykiatrin konsultaatioon. Se oli kauheaa. Ei siksi että psykiatri olisi kohdellut minua huonosti ja epäammattimaisesti. Päin vastoin, hän kyseli ja tutki ja tonki mieltäni, pakotti sanomaan ääneen ajatukseni. Tuntui samalta, kuin joku olisi väännellyt ja käännellyt kipeää ja tulehtunutta kohtaa kehossani. Parin tunnin keskustelun jälkeen psykiatri sanoi diagnoosinsa: Vaikea masennus. Suuni loksahti auki. Miten niin vaikea? Tässähän minä olin, elossa, pestynä, siisteissä vaatteissa. Olin päässyt sängystä ylös ja tullut ajoissa paikalle. Se ei omaan korvaani kuulostanut vaikealta masennukselta.

" Niin. Kyllä mun mielestä sä olet vaikeasti masentunut. Erityisesti tässä painaa noi sun itsemurhasuunnitelmat", psykiatri sanoi. Olin kyllä suunnitellut oman kuolemani valmiiksi ja haaveillut siitä, että jokin yllättävä sairaus pysäyttäisi hengitykseni ja sydämeni yöllä nukkuessa. Vasta nyt tulin ajatelleeksi, ettei terve ihminen halua kuolla. Että kuolemanhaaveeni olivatkin merkki siitä, että minulla tai minussa ei oikein mikään ollut kohdallaan tai hyvin.

Vuosi siis päättyi sairauteni diagnosointiin ja lääkityksen aloittamiseen. Seuraavat kuukaudet ovat sumun peitossa. Olen polttanut paljon tupakkaa ja käynyt koiran kanssa takametsässä seisomassa, sen muistan varmasti. Yhä vain väsytti, mutta nukkuminen ei onnistunut, senkin muistan. Muuten tuon ajan päällä on valkoinen sumu joka on myös kipeä: Jos yritän ottaa siitä kiinni niin se sattuu.